Jälleen kerran suomalaisessa työelämäkeskustelussa on nostettu esiin tasaisin väliajoin pintaan pulpahtava ikiliikkuja: poistetaan arkipyhät, niin ihmiset tekevät enemmän töitä ja Suomen kilpailukyky paranee.
Tämä ajatus ei toimi.
Suomen ongelma ei ole se, että työntekijät lepäävät ansaitusti muutaman arkipyhän vuodessa. Ongelma on se, että tuottavuuden kasvu on ollut pitkään vaatimatonta, yritysten investoinnit ovat laahanneet ja teknologian tuottama hyöty on valunut liian usein vain harvojen hyväksi.
Ratkaisuksi tarjotaan jälleen sitä, että tavallisen työntekijän pitäisi tehdä enemmän samalla palkalla.
Historia osoittaa, että tuottavuuden kasvun ansiosta on aikanaan lyhennetty työaikaa, rakennettu vuosilomat, parannettu työntekijöiden asemaa ja samalla nostettu palkkoja. Nyt meidän pitäisi uskaltaa käydä sama keskustelu uudelleen.
Jos tekoäly, automaatio ja teknologinen kehitys tekevät työstä tuottavampaa, seuraavan tuottavuusloikan hyödyn kuuluu näkyä myös työntekijöiden elämässä. Parempina palkkoina, parempana jaksamisena, lisääntyneenä lepona sekä mahdollisuutena palautua työstä ja käyttää enemmän aikaa läheisiin, harrastuksiin ja muihin itselle merkityksellisiin asioihin. Tämä tuottavuusloikka ei voi näkyä pelkästään yritysten tuloksissa ja osingonmaksukyvyssä.
Suomi tarvitsee kestävää kasvua, joka rakentuu osaamisesta, tutkimuksesta, innovaatioista ja korkeasta jalostusarvosta sekä huomioi ympäristön lisäksi myös sosiaalisen kestävyyden. Sitä ei rakenneta poistamalla arkipyhiä tai vaatimalla tavallisilta työntekijöiltä yhä enemmän. Päinvastoin, kestävän kasvun edellytys on hyvinvoiva työntekijä, jonka osaamiseen, jaksamiseen ja tulevaisuuteen uskalletaan investoida.
Vastaa