Kasvua ei synny näivettämällä 
On todellinen riski, että leikkaamme tässä maassa itsemme hengiltä. Liian kova ja etupainotteinen sopeutus näyttää jo nyt syövän talouskasvun eväät, heikentävän kotimaista kysyntää ja hidastavan uusien investointien syntymistä maahan. Se näkyy suoraan työllisyydessä. Jos kasvu ei lähde liikkeelle, velkasuhde ei parane, vaikka kuinka kiristämme vyötä.
Julkista taloutta on vahvistettava ja velkaantumista on hillittävä, siitä ei ole epäselvyyttä. Mutta tapa ja ajoitus ratkaisevat. Jos kiristämme talouden nyörejä tilanteessa, jossa kasvu on jo valmiiksi heikkoa, voimme päätyä heikentämään sitä perustaa, jonka varaan talouden tasapaino rakentuu.
Siksi en voi ymmärtää, että seuraavan vaalikauden talouslinjaa ollaan sopimassa yli vuotta ennen vaaleja 8–11 miljardin sopeutustavoitteella vuoteen 2031 mennessä. Alijäämätavoite on tiukempi kuin valtiovarainministeriön oma tulkinta EU:n vaatimuksista. EU-säännöt on tuotava kansalliseen lainsäädäntöön, mutta niiden ylisuorittaminen ei ole mikään pakko. Se on poliittinen valinta näivettää hyvinvointivaltiota.
Jos talouden sopeutus tehdään väärään aikaan, väärällä mittakaavalla ja väärin kohdettenuna, seurauksena on heikompi kasvu, vähemmän työtä ja lopulta entistä vaikeampi velkatilanne. Emme kai me todella ajattele vakavissaan vahvistavamme Suomea heikentämällä sen kasvun edellytyksiä?
Talouspolitiikan pitää luoda ihmisille turvattu näkymä tulevaisuuden rakentamiseen. Taloutta voidaan vahvistaa vastuullisesti niin, että työ, toimeentulo ja hyvinvointivaltion perusta eivät joudu ensimmäisinä lahtipölkylle.
Vasemmistoliitto on pystynyt esittämään tässä vaiheessa omat keinonsa julkisen talouden tasapainoon saattamiseen. Muut vaikuttavat ajelevan sammutetuin lyhdyin, toivoen, ettei kukaan vaan terästäydy kysymään yhteisen velkahurmoksen tiimellyksessä, että kuinkas nämä miljardit aiotaan leipoa oikeiksi päätöksiksi? Hiljaisuus tässä suhteessa on korvia särkevää.
Finanssipolitiikan suunnasta päättävät lopulta äänestäjät ensi kevään vaaleissa. Tulevan hallituksen pitää voida arvioida taloustilanne aikanaan ja tehdä ratkaisut sen pohjalta, ei kädet valmiiksi toisten toimesta sidottuna. Se on sitä demokratiaa.
Vastaa